Skip to main content
Oman osaamisen jakaminen kuuluu lähes poikkeuksetta asiantuntijuuteen ja yksi yleisimmistä tavoista on kouluttaminen. Kouluttajaksi saatetaan ajautua huomaamatta, kun omalle erityisosaamiselle ilmenee kysyntää. Moni asiantuntija myös haluaa tietoisesti ryhtyä kouluttajaksi. Kouluttajauran voi aloittaa missä työuran vaiheessa tahansa ja reittejä on monia.

Kuka on kouluttaja?

Kouluttaja-nimike ei ole suojattu ammattinimike, ja sitä käytetään monenlaisissa työnkuvissa ja monenlaisissa organisaatioissa: niin oppilaitoksissa, yrityksissä kuin julkisorganisaatioissakin. Kouluttaja-nimikettä käyttävien työnkuva muodostuu pääasiassa koulutustilaisuuksista, joissa kouluttaja on osaava tiedonjakaja ja osallistujat hyötyvät tästä annetusta tiedosta uutta oppien. Osallistujat saattavat olla esimerkiksi opiskelijoita, kollegoita, jäseniä tai asiakkaita.

Työnimike ei ole aina kouluttaja, vaan se voi olla esimerkiksi konsultti, ohjaaja, opettaja, valmentaja, coach tai jokin muukin. Moni asiantuntija tekee koulutuksia osana päätyötään, jolloin ammattinimike voi olla lähes mikä tahansa, vaikka työnkuvaan sisältyy kouluttamista. Kouluttamisen, konsultoinnin ja valmentamisen ero on häilyvä, joten ei ole itsestään selvää, mikä on kouluttamista.

Koulutusten sisältö, kesto ja laajuus, sekä tavoitteet vaihtelevat vuosien tutkintokoulutuksista lyhyisiin täsmäkoulutuksiin. Kouluttajien työnkuvaan sisältyy paljon muutakin, kuten erityisesti valmisteluun liittyviä taustatöitä. Osa kouluttajista hankkii itse asiakkaansa ja hoitaa yksin koko prosessin, kun taas osa keskittyy puhtaasti kouluttamiseen. Kouluttajan keskittyessä oman substanssin kouluttamiseen, tarvitaan esimerkiksi koordinaattori hoitamaan muut järjestelyt. Hyvän kouluttajan työnkuvaan sisältyy aina myös oman substanssiosaamisen ylläpitämistä ja kehittämistä, sekä kouluttajataitojen kehittämistä.

Kouluttajille on tarjolla moninaisia työtehtäviä

Kouluttajille on tarjolla niin keikkaluonteisia toimeksiantoja, sivu- ja päätoimisia palkkatöitä kuin erilaisia virkoja. Yleistyvä tapa on yrittäjänä työskenteleminen, jolloin kouluttaja laskuttaa päämiehiään. Toimeksiantoja on laidasta laitaan, kuten:

  • puhujakeikat, asiantuntijapuheenvuorot ja -luennot, paneelit, seminaariosallistumiset ja infotilaisuudet
  • työpajat ja workshopit
  • eri medioissa vierailut, kuten radio-, podcast- tai tv-ohjelmat

Koulutuksiakin on monenlaisia, kuten:

  • Verkkokurssit/koulutukset, joiden kesto ja laajuus saattavat vaihdella merkittävästi. Verkkokurssit voivat olla livetoteutuksia tai itsenäisesti suoritettavia.
  • Lähikurssit/koulutukset, joiden kesto ja laajuus vaihtelevat. Toteutus saattaa olla myös edellä olevien yhdistelmä eli hybriditoteutus, jolloin osa osallistujista on läsnä paikan päällä ja osa osallistuu verkon kautta.

Koulutuksen tavoite määrittää aina sisällön ja toteutustavan. Opetushallitus määrittää tutkintotavoitteisten koulutusten sisällön ja samalla laatukriteerit, kuten arviointiperusteet ja laajuuden, jotka koulutuksenjärjestäjän on täytettävä.

Tarjolla on kuitenkin myös lukuisia muita kuin Opetushallituksen alaisia koulutuksia:

  • Ammattinimikkeelliset koulutukset
  • Täydennyskoulutukset, joista suurin osa on ns. villejä ja vapaita. Osa on valvottuja ja sisältö on määritelty (esimerkiksi ensiapukoulutus tai tulityökortti), mutta osa on koulutuksenjärjestäjän itsensä luoma ja ”sertifioima” (esimerkiksi coach-koulutukset).
  • Räätälöidyt koulutukset, kuten koulutuksenjärjestäjän yritysasiakkaalle rakentama uniikki koulutuskokonaisuus asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Tavoitteena ei ole todistus tai sertifikaatti, vaan aito toiminnan muutos.

Koulutusten sisällöt saattavat liittyä ammattiin ja työhön, kuten täydennyskoulutukset, tai yksityiselämään, kuten harrastuneisuuteen tai elämänhallintaan liittyvä koulutus. Koulutuksia ostetaan niin työnantajan puolesta kuin yksityishenkilönä tai jokin kattotahon puolesta, kuten Te-toimisto ostaa koulutuksia työttömille työnhakijoille tai ammattiliitto jäsenilleen. Suomessa panostetaan runsain mitoin verovaroin tuettuun koulutukseen, jota pidetään hyvinvointivaltion kivijalkana.

Osallistujien ja tilaajien kannattaa suhtautua koulutuskentän tarjontaan uteliaan kriittisesti. Kuka tahansa voi tarjota omia koulutuksiaan ilman todennettua osaamista, joten koulutusta hankkivan on tiedostettava, haluaako hän nimenomaan kokemusasiantuntijuutta vai koulutus- ja työtaustaa omaavan kouluttajan.

Erilaisia polkuja kouluttajaksi

Kouluttajaksi pääsee monia reittejä pitkin. Asiantuntijalla on aina jokin, mahdollisesti kapea-alainen erityisosaaminen. Kun on osaamisalallaan riittävän syvällä eli tietoa on kertynyt keskivertoa enemmän, osaaminen alkaa kiinnostaa toisia. Voisiko asiantuntija jakaa tietojaan ja taitojaan, jotta muutkin pääsisivät hyötymään niistä?

Omaa osaamistaan voi jakaa viestimällä kirjallisesti asiantuntijakirjoituksilla, esimerkiksi artikkeleissa, haastatteluissa, tietokirjallisuudessa ja sosiaalisen median postauksissa. Suullista viestintää ovat esimerkiksi puhujana toimiminen erilaisissa tilaisuuksissa, sekä konsultointi ja kouluttaminen niin organisaation sisäisällä kuin ulkoisestikin. Asiantuntija saattaa tällä tavoin ajautua kouluttajaksi kysynnän kautta. Pyyntöjä voi tulla ensin harvakseltaan ja niiden yleistyessä asiantuntija havahtuu toimivansa yhä useammin puhujana, asiantuntijajäsenenä tai työryhmän vetäjänä.

Moni asiantuntija myös päättää tietoisesti ryhtyä kouluttajaksi. Kyse voi olla niin sanotusta kutsumuksesta, jolloin henkilö on aidosti kiinnostunut koulutustyöstä, kuten osallistujien oivalluttamisesta, ryhmän kanssa toimimisesta ja ajatuksesta, että voi toimia oppimisen mahdollistajana. Moni kouluttaja kokee esiintymisen ja puhumisen luontaisesti helpoksi ja suorastaan kaipaa esilläoloa ja sosiaalista vuorovaikutusta.

Oman ammattialan kokemuksen karttuessa kouluttajaksi siirtyminen saattaa olla luontainen askel ammatillisella uralla. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa vain 1 % opettajista on alle 30-vuotiaita, joka kertoo siitä, että kouluttajaksi siirrytään usein vasta kun on riittävästi työkokemusta. Asiantuntijoita saattaa vaivata ”huijarisyndrooma”, eikä moni tohdi lähteä kouluttamaan toisia, ellei koe olevansa aidosti alansa erityisosaaja.

Toisia alkaa uran seniorivaiheessa kiehtoa ajatus siitä, että jättäisi tilaa nuoremmille ja innokkaammille, ja jakaisi kaiken vuosikymmenten aikana kertyneen hiljaisen tiedon heille. Tällainen mentorinomainen kouluttajuus on parhaimmillaan hyvin merkityksellinen vaihe ammatillisen uran loppupuolella.

Oli kouluttajan elämäntilanne tai uran vaihe millainen tahansa, kouluttajana toimiminen edellyttää oman substanssin hyvää ja ennen kaikkea ajantasaista hallintaa. Vain sellaiselle osaamiselle on kysyntää, josta asiakas aidosti hyötyy. Kouluttaja voi toimia monenlaisten organisaatioiden ja yksilöiden kanssa.

Kouluttajaksi eri oppilaitoksiin

Perinteisimmillään kouluttaja on opettaja, joka työskentelee oppilaitoksessa joko vierailevana kouluttajana tai sivu- tai päätoimisena opettajana. Suomessa toimii useita niin perusasteen kuin ammatillisen toisen asteen tai korkea-asteen oppilaitoksia, sekä vapaan sivistystyön oppilaitoksia. Viimeksi mainituissa arvostetaan työelämässä kokemuksensa hankkineita korkeakoulutettuja osaajia, joten kouluttajaksi haluavan asiantuntijan kannattaa seurata paitsi avoimia työpaikkailmoituksia, olla myös suoraan yhteydessä oppilaitoksiin.

Suomessa toimivat oppilaitokset löytyvät helposti Tilastokeskuksen ylläpitämästä oppilaitosrekisteristä.

Isompien oppilaitosten osalta koulutustyöstä kiinnostuneen kannattaa olla yhteydessä kyseisen koulutusalan koulutuspäällikköön ja pienemmissä oppilaitoksissa suoraan rehtoriin. Moni oppilaitos kerää sijaispankkiin potentiaalisten kouluttajien yhteystietoja ja on muutoinkin kiinnostunut uusista kouluttajista. Opettajien eläköityminen alkaa näkyä oppilaitoksissa, ja luontaista vaihtuvuuttakin on.

Opetusalan avoimia työpaikkoja voi seurata Kuntarekryn sivuilta ja TE-palveluiden sivuilta.

Opetusalasta kiinnostuneen kannattaa tutustua myös Opetushallituksen sivuihin ja Opetushallinnon tilastopalvelu Vipuseen, seurata alan foorumeita, kuten keskusteluita LinkedInissä ja Facebookissa, tilata uutiskirjeitä (tähän linkki Skollan uutiskirjeen tilaukseen) ja tutustua opettajien yhdistystoimintaan.

Yhteistyö ja samalla kouluttajaura voi alkaa ensin sijaisuudella tai pienellä kurssikokonaisuudella, mutta myös kokopäiväisellä opettajuudella. Suuri osa aikuisia kouluttavista oppilaitoksista ostaa koulutuspalveluita ulkopuolisilta ammattilaisilta. Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulun opettajalta edellytetään opettajan pedagogisia opintoja, mutta määräaikaisuutta voi hoitaa myös ilman pätevyyttä, ellei pätevää henkilöä ole mahdollista rekrytoida. Opettajan pedagogiset opinnot ovat laajuudeltaan 60 opintopistettä ja koulutusta järjestävät esimerkiksi OAMK, HAMK, JAMK ja HAAGA-HELIA.

Oppilaitosten lisäksi kouluttajia työskentelee tuhansittain myös muissa organisaatioissa. Suomi on 20 miljardin vuosittaisilla koulutusinvestoinneillaan Euroopan kärkikastia. Täydennyskoulutuksiin osallistuu Suomessa vuosittain yli 1,5 miljoonaa henkilöä. Tämä kertoo siitä, että kouluttajaksi voi tarjoutua moniin muihinkin paikkoihin kuin oppilaitoksin, kuten oman organisaation sisällä, yksityisiin koulutusalan yrityksiin ja konsulttitaloihin, liittoihin ja yhdistyksiin ja muihin verkostoihin, joissa voisi olla kiinnostusta kyseisen substanssiosaajan koulutuksista. Koulutuspalveluita ostavat monet yritykset vakuutusyhtiöistä teollisuusalan yrityksiin.

Koulutusalan yrityksiä voi etsiä esimerkiksi Profinder-palvelusta rajaamalla toimialan koulutukseen ja konsultointiin. Koulutusalan yrityksiä lähestyttäessä kannattaa olla yhteydessä joko koulutuspäällikköön tai toimitusjohtajaan. Isommilla liitoilla on oma koulutusosastonsa, joiden yhteystiedot löytyvät liiton kotisivuilta.

Muistilista kouluttajaksi haluavalle asiantuntijalle

Asiantuntijasta kouluttajaksi haluavan kannattaa pohtia toimintamalliaan:

  • Jos omaa osaamista lähtee myymään itsenäisenä osaajana ammatinharjoittajatyyppisesti, kannattaa perehtyä ensin yrittäjyyteen ja petrata myyntiosaamistaan.
  • Jos markkinoille lähtee alihankkijana esimerkiksi koulutus- tai konsulttitalon listoilla, päämies hoitaa tyypillisesti myynnin ja taustatyöt, mutta ottaa tästä luonnollisesti osuuden palkkiosta.

Toimintamalli voi myös olla yhdistelmä erityyppisiä asiakkuuksia ja varsinkin kokopäiväiselle kouluttajayrittäjälle voi olla turvallisempaa yhdistellä toimeksiantoja erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyön kasvava trendi on itsensä työllistäminen. Ansiomallina voi olla kevytyrittäjyys, yrittäjyys, palkkatyö tai virka.

Kuka vain kouluttajaksi haluava asiantuntija voi menestyä kouluttajana. Hyvän kouluttajan tärkeimmät ominaisuudet ovat:

  1. Hyvä substanssiosaaminen
  2. Kouluttajataidot
  3. Muut persoonaan ja asenteeseen liittyvät ominaisuudet

Kouluttaminen on taito, jonka jokainen voi oppia. Kouluttajaksi haluavan kannattaa aktiivisesti edistää nimenomaan kouluttajataitojen harjoittelua, sillä ilman niitä paraskaan alansa erityisosaaja ei pysty jakamaan tietouttaan toisille.

Kouluttajaksi haluaville on tarjolla koulutusta:

  • Aiemmin mainitut opettajan pedagogiset opinnot, joka on kertaluonteinen tietylle kouluasteella opettajan pätevyyden antava koulutus. Luokanopettaja ja aineenopettajakoulutus sen sijaan ovat yliopistosta löytyviä opintoja.
  • Täydennyskoulutukset, joita on satunnaisesti tarjolla avoimissa- ja kesäyliopistoissa eri laajuisina. Myös koulutusalan yhdistykset ja yritykset tarjoavat kouluttajakoulutusta. Kouluttajaksi haluaville ja kouluttaja-ammattilaisille monipuolisen kattauksen täydennyskoulutusta tarjoaa jatkuvasti päivittyvässä koulutuskalenterissaan Skolla.

Kouluttaminen on parhaimmillaan antoisaa työtä, joka antaa kouluttajalle valtavasti iloa. Kun kouluttaja onnistuu uusien taitojen ja tietojen jakamisessa ja saa osallistujat innostumaan, oivaltamaan ja aidosti oppimaan, oli kyse sitten lapsista tai yritysjohtajista, saa kouluttaja työstään merkityksellisyyden tunteen, joka tekee kouluttajan työstä aivan erityistä.

Lue lisää hyvän kouluttajan ominaisuuksista blogikirjoituksestamme ”Millainen on hyvä kouluttaja”

Kirjoittaja

Sanna Olshin

YTM, opettaja, toimitusjohtaja

Olshin on toiminut yli 20 vuotta koulutusalalla opettajana, kouluttajana, kehittäjänä ja koulutusalan yrittäjänä. Hän on kouluttanut tuhansia osallistujia, rekrytoinut kouluttajia ja toiminut koulutuspalveluiden ostajana. Olshin tuntee sekä julkisen, että yksityisen koulutussektorin ja niihin liittyvät haasteet ja mahdollisuudet.